Kvanttiteoria ja sen sovelluksia

Elämme nykyaikana suurta maailmankuvallista kriisiä. Fyysikot ovat vuosikymmenten tutkimusten perusteella tulleet siihen tulokseen, että kvanttifysiikka on se totuus, jolle elämä ja koko maailmankaikkeus rakentuu. Kvanttimekaniikka on kuitenkin hyvin vaikeasti ymmärrettävää fysiikan perusteoriaa, koska se poikkeaa täysin arkiymmärryksemme tasosta. Itse kvanttiteoria syntyi kuitenkin jo 1920-luvulla, ja siinä oli sekä Albert Einsteinin että Max Planckin tieteellisillä löydöillä keskeinen merkitys.

Maailmankaikkeudessa on tutkimusten mukaan vain 5 % näkyvää ainetta, loput 95 % on meille tuntematonta pimeää ainetta, eli sellaista, mitä me emme voi aisteinemme nähdä, kuulla tai tuntea. Klassinen fysiikka oletti maailman toimivan kuten koneisto, ja tällainen teoria on todistettu vääräksi. Maailmankaikkeuden on sen sijaan osoitettu perustuvan energiaan, jossa hiukkaset siirtyvät yllättävästi, epäjatkuvasti ja hyppäyksittäin olomuodosta toiseen. Kvanttifysiikka kuvaakin todellisuutta "aaltoina", jossa hiukkanen toimii. Näin nämä hiukkaset eli kvanttiobjektit voivat käyttäytyä niinkin erikoisesti, että ne kykenevät siirtymään tilasta toiseen käymättä välissä olevissa tiloissa. Tällä seikalla kykenee selittämään esim. kaukoparannuksen toimivuuden.

Kvantit ovat energiapaketteja, ja ne muodostavat valoa. Biofyysikko Fritz-Albert Popp havaitsi, että kaikkien elävien organismien (ihmiset, eläimet, kasvit) solut säteilevät valoa. Hän huomasi, että mitä yhtenäisempää on sisäinen valomme, sitä parempi on terveytemme. Terveistä soluista lähtevä valo on huomattavasti voimakkaampaa kuin sairastuneista.

Biokemisti James L. Oschman kuvaa kirjassaan "Energy Medicin - The Scientific Basis" sitä, kuinka nykykemistit ovat keksineet solujen sisältä ns. solulimamatriisin, ja solujen välitilasta sidekudoksesta muodostununeen matriisin. Matriisi on verkosto, jonka tehtävänä on erittäin nopea tiedonvälitys. Ihmisen koko kehossa kaikki tekijät ovat linkitettyinä toisiisa. Se millainen on mielentilamme ja millaisia ovat ajatuksemme vaikuttaa siihen, kuinka hyvin voimme fyysisesti.

Systeemi, joka toimii kehossamme, näyttää toimivan myös meidän ulkopuolellamme. Kun kvanttifyysikot ovat tutkineet kvanttienergian pienten alkeishiukkasten käyttäytymistä, he huomasivat heidän havainnointinsa muuttavan tuloksia. Tutkijan odotukset ovat vaikuttaneet hiukkasiin. Tästä vedämme sen johtopäätöksen, että päämme sisäiset ajatukset eivät ole linkitettyinä pelkästään muuhun kehoomme, vaan että meidän kehomme ulkopuolellakin on vastaavanlaista "verkostoa", johon mielemme ja ajatuksemme vaikuttavat.

Biologi Robert Sheldrake on luonut morfogeneettisen kentän käsitteen. Hänen tutkimuksissaan ilmeni, että kun riittävän moni eläin oppii jonkin tarkoituksenmukaisen taidon, tulee saman taidon oppimaan hyvin helposti myös muut saman lajin eläimet jopa toisella puolella maapalloa. Morfogeneettinen kenttä ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, sillä on kaukovaikutuksia. Koko maailma, tai jopa maailmankaikkeus on tietyllä lailla linkittynyt kaikkeen siinä olevaan.

Energia- eli värähtelylääketiede perustuu kvanttifysiikan oivalluksiin. Maailmankaikkeus on täynnä energiaa, jossa kaikki värähtelee omalla taajuudellaan. Näitä taajuuksia kutsutaan frekvensseiksi. Homeopatia, biofeedback- ja bioresonanssiterapia sekä erilaiset energiahoidot ovat kaikki energialääketiedettä, jonka toimivuuteen löytyy jo tieteestäkin perustetta.

Homeopatian toimintaperiaate on saanut ihan konkreettista tukea tieteen radikaaleista löydöistä. Ranskalainen lääketieteen tohtori ja biokemisti Jacques Benveniste todisti tutkimuksillaan 1980 -luvun lopulla, että vedellä on muisti. Tutkimuksessa laimennettiin tiettyjä lääketieteellisiä vasta-aineita välillä liuosta ravistellen, aivan kuten homeopaattisia lääkkeitäkin valmistettaessa. Päämääränä oli saada liuos, jossa ei ollut enää molekyyliäkään vasta-ainetta. Tämän liuoksen huomattiin kuitenkin saavan edelleen aikaan reaktion ihmisen immuunisoluissa, ihan samoin kuin vasta-aineita sisältänyt liuoskin. Tästä ymmärrettiin se, että laimennus- ja ravisteluprosessin aikana on täytynyt välittyä tiettyä informaatiota. Molekyylien välillä soluissa täytyy olla tiedonvaihtoa. Tämä vuorovaikutus ja virittely molekyylien välillä toimii pitkänkin välimatkan päästä. Niille on mahdollista alkaa resonoimaan eli värähtelemään samalla taajuudella.

Benvenisten radikaali ja mullistava tutkimustulos yritettiin kumota, missä ei onnistuttu. Hänen uransa tosin onnistuttiin lopettamaan mustamaalauksen ja tieteellisen valtavirran vastustuksen johdosta. Tutkimustuloksesta ollaan pysytty vaitonaisena. Kuitenkin eri maissa on myös muita tiedemiehiä, jotka ovat toistaneet samat johtopäätökset.